Sateisena viikonloppuna retkeilin lasten ja koirien kanssa mustikkametsässä. Pikkukoira jaksoi hienosti mukana, vaikka juoksikin paljon enemmän kuin vanha koira :)
Lasten etsimisen ja löytämisen riemua on hauska seurata. Punaisena vilkkuva metsämansikkkapaikka saa aikaan innostunutta toimintaa kuten mustikkamättäätkin. Narrikin teki tuttavuutta mustikoiden kanssa ja söi niitä taitavasti sekä kädestä että jopa suoraan pensaasta.
Narrille olen opettanut naksutinta ja luulenpa, että nyt voin aloittaa naksuttamisen. Perjantaina kävimme Narrin kanssa Sulkavan souduissa ihmettelemässä väen paljoutta ja koiria. Narrin ensireaktio toisiin koiriin tuntuu olevan haukkuminen, mutta eiköhän se siitä harjoittelun myötä muutu välinpitämättömyydeksi.
Olen iloinen Narrin kyvystä sekä toimia intensiivisesti että rauhoittua, kun ei tapahdu mitään. Yritän muistaa tukea kumpaakin käyttäytymistä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti