Ville Virtanen ja muita tapauksia

Tapasin perjantaina ensimmäistä kertaa viehättävän Villen, mainio tyyppi :)

Kävelyretkin Paavalinkiven rannasta jäälle oli huvittava - horisontissa näkyi pilkkijöitä nyyköttämässä jakkaroillaan, musta auto kierteli maltillisesti ympyrää, punainen auto hurjasteli pitkin selkää ja suokkipollella taisi olla vauhtitreenit tänään. Jää paukahteli niin autojen alla kuin kavioidenkin kopseesta. Noppaa melu ahdisti, Cavalle se ei merkinnyt mitään. Huomenna pitkälle lenkille jäälle, ehkäpä jopa suksilla?

Cavan noudosta sain muutaman hassun otoksen. Kas tässä:

Kevät 2010 jo mielessä

Katselin noita paimennuskirjoja ja Cavan kuvia. Oispa taas kevät ja pääsispä kokeilemaan miten se hakukaari saadaan isommaksi ja onnistuisko se häkitys :)

Muutamia kuvia lisää

Aivan superhieno auringonpaiste, joka suorastaan räjähtää silmille tuon kirkkaan lumen ansiosta. Tekisi mieli olla vain ulkona lataamassa valoa talvea varten :)

Cava 1 v ja talvinen paimennusharjoitus

TOKO-kokeessa monen vuoden tauon jälkeen

Huh heijaa, selvisin toko-kokeesta ilman sydänkohtausta. Onneksi Reetta muistutteli hengittämisestä :)

Tärkein juttu kokeessa oli tietysti Cava, joka teki varsin mainiosti töitä. Ainoa liike, joka meni puihin, oli paikallaolo. Selittelyksi menisi helposti, mutta sanotaanko, että pitää harjoitella tilanteita, joissa viereinen koira lähtee pois paikaltaan.

Muuten pisterivi oli kaunis, pisteitä ropsahteli liikkeistä 8-10 ja lopputuloksena 154 p ja 2. tulos. Paikallaoloharjoittelun jälkeen yritetään uudestaan tokoilla Pieksämäellä hallikokeessa, sinne ei syksyinen sade ja tuuli pääse :D

Köh köh - kesäflunssa kiusaa

On se surkeeta kesällä sairastaa, kun ei millään malttaisi vain loikoilla...nurmikko on leikattava ja kukkia kupsauteltava ja...;)
Kuvissa Noppa 11 v ja 10 kk & Cava 9 kk

Bää sanoi Lehmä

Kesätuokio Maavedeltä, jossa innokkaat paimenet Iita ja Pietari ovat Hilan, Vitkun ja Tinin sekä Lehmän kanssa. Tuo harmaa kaunokainen etualalla on meidän Lehmä :)

Kelpie-vieraita

Meillä piipahti Jaana, Rial ja Taala, suvusta tietäville Nopan veljentyttö ja veljenpojantyttö - heh.

Cavalla ja Taalalla oli hauskaa, eikä kokoero pentuja haitannut. Leikit olivat riehakkaat - Taala jopa joutui luopumaan ensimmäisistä hampaista.

Muutama räpsäys

Nappasin pari kuvaa Mika Moilasen agilityvalmennuksesta Varkaudesta. Mielenkiintoiselta ja antoisalta näytti ja kuulosti.
Harmi, etten osaa käyttää tuota paint-ohjelmaa, ihmeellisiä valkoisia palasia?

Uusi perheenjäsen - Hippu Ingerheppu

Linnean unelma toteutui ja hän sai Pietarin kanssa yhteisen lemmikin, kääpiöhamsteri Hippu Ingerhepun. Koirat ovat myös toivottaneet Hipun tervetulleeksi tuijottaen ja kuolaten tosin :)

Harjoitukset ovat siirtyneet kentälle ja innolla odotan lumen sulamista. Voisi pikkuhiljaa lähteä ihmettelemään lampaitakin uudelleen. Hakuharjoituksiinkin voisi piipahtaa ja kentällä agia aloitella ja jäljen alkeitakin...voi kun olisi enemmän aikaa!

Haikea loman viimeinen päivä

Touhukkaan siivouksen ja pyykinpesun lomassa karkasin koneelle lisäämään muutaman kuvan. Voi noita koiran kiireitä!

TOKOilua lumisateessa

Lumen seasta vilahtelee kaksi tokoilusta innostunutta koirakkoa eli Ulla & Siima ja Mervi & Köpi.

Pakkasretki

Suo on umpijäässä ja kantaa kulkijoita. Pöllytimme lasten ja koirien kanssa innolla osmankäämejä, toiset käsin ja toiset hampain.

Cava on mallia "koipi" nykyään. Hurjaa vauhtia noilla tikuilla pääsee.

Uusi putki - yhä vaikea vangita pentu kuviin?

Ei se vaan heti onnistu tuo kuvaaminen, vaikka on hyvät vermeet ;) Tässä makustelua, vuoden päästä parempia otoksia tulossa...


Kiitoksia Anne - tein hyvät kaupat :D

Lepposaa sunnuntaita

On suloista katsella nukkuvaa pentua, joka vielä hetki sitten jyrsi keittiön tuoleja ja saunan ovea. Viikonlopun toimeliaisuuteen liittyy toki muutakin eli metsälenkkejä valoisassa ja touhuilua pihamaalla. Pääsimme tänään leikkimään maneesille Annen ja Laten tokovuorolla. Hevosenkakka on uskomattoman huokuttelevaa pienelle koiralle :)

3 kk 2 päivää...ja ensimmäinen ruumis

Tuo pennun riehkana tappoi pellolla myyrän! Minulta jäi moisesta leuka niin auki, etten oikein tajunnut tilannetta heti, vaan äimistelin pimeässä ja tihrustelin otsalampun valossa tragediaa. Ihan ite pentu peltomyyrän hengiltä otti, mutta kun myyrä alkoi kadota pentusen suuhun, puutuin asiaan. Noilla hampaan himppusilla ei pureskelusta taitaisi tulla mitään.

Mutta-että-noin-pieni paimentaja on jo noin 'riistaverinen'. Taitaa tulla taipumukset Riva-emolta, Kerisalon supien kauhulta... :D

Nyt ne höröttää...

nimittäin pennun korvat :)